perjantai 1. syyskuuta 2017

Suomessa saa hoidon sijasta kuolemantuomion

Asiallista hoitoa on turha hakea kunnallisista terveydenhoitopalveluista.Eräs tutun tuttu (olen keskustellut e-mailitse hänen kanssaan henkilökohtaisesti) kertoi järkyttävän tarinan omasta kohtalostaan Suomen terveydenhoidon hyvien veljien "hampaissa".

Alla  "Mairen" (peitenimi) tarina sellaisena, kun hän on sen kertonut minulle, lue ja kauhistu:

 Potilasvahinko ”Maire”

Infektiolääkäri on suusanallisesti sanonut minulle, että tulen kuolemaan ennenaikaisesti infektion aiheuttamiin kudostuhoihin hyvin tuskallisesti (näyttää pitävän paikkansa). Syyksi hoitamisesta kieltäytymiselle on lääkärissä sanottu potilasvahinko ja siitä seuranneet tapahtumat.

Potilastietojen kirjaus lääkäreissä on ollut todella välttelevää ja infektio-oireet jätetään kokonaan kirjaamatta ja bakteeriviljelmiä on kadonnut. Infektio on matalaoireinen ja tuhoaa pesäkemäisesti. Infektiovammat ovat näkyvissä kasvojen luustossa ja infektioon sopivia muutoksia on löydettävissä selän luurakenteissa ja mahaontelosta, maksasta ja munuaisista mm.

Tällä perusteella meillä Suomessa näyttää olevan käytäntö kuolemantuomiosta, jossa ikään kuin hyvässä viranomaisymmärryksessä, potilasvahingonuhri saatetaan ennenaikaisesti kuolemaan. Asiani pitäisi tutkia puolueettomasti kaikilta osin ja infektiohoitoni pitäisi saada välittömästi täytäntöön.

Kaikki on alkanut potilasvahingosta 1992. Jatkohoito tapahtui toisen saman nimisen potilaan potilastiedoilla v. 1993.
Hoitovirheen tehnyt lääkäri oli Helsingin kaupungin johtava ylilääkäri. Nyt lääkäri käsittääkseni on eläkkeellä ja ottaa vastaan yksityisvastaanotoilla.

Kun kantelin asiasta Potilasvahinkokeskukseen hoidon epäonnistumisesta niin PVK.ssa huomattiin, että lääkäri oli kirjoittanut lausunnon toisen potilaan potilastiedoilla. PVK. pyysi lääkäriä oikaisemaan lausunnon mutta lääkäri ei suostunut.

Jouduin kantelemaan asiasta Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen ja siellä todettiin, että on käytetty toisen potilaan potilastietoja. Lääkäri ei vieläkään suostunut oikaisemaan tietoja. TEO:ssa todettiin, että oikeuksieni toteutuminen vaarantuu jos tietoja ei oikaista.
TEO:sta pyydettiin lääkäriä toimittamaan potilastietoni TEO:on mutta lääkäri ei toimittanut omia tekemiään potilastietoja vaan otti kaikki yksityisen hammaslääkäriaseman alkuperäiset, minua koskevat potilastietoni, ja toimitti ne TEO:on.

TEO:sta toimitettiin alkuperäiset potilastietoni Tietosuojavaltuutetun toimistoon. Kyseessä oli epäilty tietosuojarikos.

TSV tutki asiaa, mutta ei voinut mitätöidä tietosuojarikosta. TSV:n Aarnio antoi rikoksen vanheta pöydällään.

Vein asian Poliisin tutkittavaksi. Siellä rikosnimike vaihdettiin, perusteluna: rikos tietosuojarikoksena on vanhentunut. Ensin oli hyvin asiallinen nainen rikosta tutkimassa. Jostakin syystä koko poliisitutkinta-aineisto hävisi ja asiaa alettiin poliisin toimesta viivyttämään. Puheluihini ei vastattu ja jos vastattiin, niin kukaan ei tiennyt, minne tutkinta poliisissa oli hävinnyt. Painostukseni vuoksi rikostutkinta aloitettiin  ikään kuin uudelleen ja rikostutkijaksi tuli todella kummallisen tuntuinen tutkija poliisi ja tutkinnan johtaja. Kun lukee poliisitutkintapöytäkirjaa, niin voi vain ihmetellä.

Syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen v.2001.

Potilasvahinkokeskus teki päätöksen, että potilasvahinkoa ei ole.

Kantelin asiasta Eduskunnan Oikeusasiamiehelle ja ainoa joka sai huomautuksen oli poliisi viivyttelystä.
Olen myöhemminkin kannellut Eduskunnan oikeusasiamiehelle hoitamasta kieltäytymisestä eri hoitoyksiköissä ja oikeusasiamies on katsonut, että kantelut eivät aiheuta toimenpiteitä.

Olen kannellut asiasta Aluehallintovirastoon viimeksi v. 2014. Ei toimenpiteitä.

Asiaa on myös käsitelty Valvirassa tänä vuonna. Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin.

Olen lähettänyt nipuittain muistutuksia eri hoitoyksiköihin, tuloksetta.

Olisi mielenkiintoista tietää mitä ja minkälaista tiedonvälitystä hyödykkeiden ja arvojen siirtoja ovat viranomaiset keskenään käyttäneet, kun ovat asioista sopineet?
Ymmärrän, että olet tutustunut korruptioon ja hyvä veli-sisko systeemeihin meidän viranomaistoiminnassa, joten tätä tarinaani pitäisi ilmeisesti ymmärtää siltä kannalta.

Yksilö joutuu helposti viranomaisen henkisen väkivallan uhriksi, kuten minä tässä tapauksessa. Kun potilasta tai hänen vaivansa on todettu hankalaksi, hoitoa ei saa enää mistään. Myöskään hänen kipujaan ei oteta missään suhteessa vakavasti ja jätetään hoitamatta.

Jokin aika sitten tuli elokuva: ”Päättymätön painajainen” joka kertoi viranomaisrikollisuudesta korkealla tasolla. Tässä tapauksessa korkea syyttäjä viranomainen oli pedofiili ja hän käytti hyväkseen köyhiä ostettuja lapsia. Elokuva oli tehty, joittenkin tietojen mukaan, saksalaisten toimittajien pitkällisen tutkinnan perusteella.
Koin elokuvan juonen läheiseksi omani kanssa sikäli, että avuttomia ihmisiä, voidaan kohdella miten tahansa myös Suomessa.

Helsingin oikeusaputoimistossa kieltäydyttiin oikeusavusta vedoten asian monimuotoisuuteen ja yksityisellä puolella, että juttu on liian laaja. Näin ollen yksilö jää täysin lainsuojattomaksi ja ilman puolustusta.
Myöskin kaikki yksilösuojaa koskevat lait kaatuvat viranomaisten käsittelyssä, perustuslakia myöten.

Kerroin tarinaani näin, että mahdollinen rakenteisen korruption puoli tulisi mahdollisimman hyvin näkyviin terveydenhuollossa ja kuinka se mahdollisesti ulottaa vaikutuksensa poliisiin ja oikeuslaitokseen ja muuhun valvoviin viranomaisiin.